Tinnituksella eli korvien soimisella tarkoitetaan toisessa korvassa, molemmissa korvissa tai epämääräisesti jossain pään alueella kuuluvaa ääntä, joka ei johdu ulkoisesta äänilähteestä. Tinnitusääni voi olla melkein mitä tahansa, kuten esimerkiksi soivaa, vinkuvaa, surisevaa, suhisevaa, kohisevaa, jne. Tinnitus voi olla luonteeltaan selkeä yksittäinen ääni tai epämääräinen erilaisten äänien yhdistelmä. Tinnituksen äänen voimakkuus, kesto ja häiritsevyys vaihtelevat tilanteesta ja yksilöstä riippuen. Tinnitus voi siis olla lievimmillään vain tilapäistä ja kuulua hiljaisena, mutta on pahimmillaan jatkuvaa, erittäin voimakasta ja häiritsevää.
Tinnitus liittyy yleensä kuulojärjestelmän normaaliin spontaaniin biosähköiseen toimintaan. Siksi tinnituksen syntymisen ymmärtämiseksi on hyvä ymmärtää kuulojärjestelmän toimintaa. Kuulojärjestelmä koostuu korvaelimestä, kuulohermosta ja kuuloaivokuoresta. Kuuloaistimus syntyy ääniaaltojen kantautuessa tärykalvolle, josta ääniaallot tärykalvon värähtelyn ja kuuloluiden vahvistamana kulkeutuvat sisäkorvaan. Sisäkorvassa ääniaaltojen mekaaninen energia aktivoi aistinkarvasoluja, jonka seurauksena kyseisissä soluissa syntyy biosähköisiä impulsseja. Nämä impulssit kulkevat sisäkorvasta kuulohermoon. Kuulohermossa biosähköisistä impulsseista koostuva ääni-informaatio saa merkityksen eri aivoalueiden vaikutuksesta, jolloin se joko vahvistuu tai suodattuu pois. Kuulohermosta ääni-informaatio kulkeutuu lopulta kuuloaivokuorelle, jossa äänen tietoinen kuuleminen tapahtuu. Hiljaisuudessa sisäkorvan toiminta ei lopu, vaan se tuottaa jatkuvasti spontaania biosähköistä aktiviteettia kuulohermoon. Tämä biosähköinen aktiviteetti ei tuota kuultavissa olevaa ääntä. Sen tehtävänä on pitää kuulohermo aktiivisena ja tavallaan varmistaa kuulojärjestelmän toiminta ja valmius ulkoisten äänien vastaanottamiselle.
Yleisen käsityksen mukaan tinnitus eli korvien soiminen on häiriötila kuulojärjestelmän toiminnassa. Tila saa alkunsa sisäkorvan rakenteiden vauriosta, kuten aistinkarvasolujen tuhoutumisesta tai toimintahäiriöstä. Tällöin puhutaan perifeerisestä syistä johtuvasta tinnituksesta. Yleensä vaurio havaitaan kuulotutkimuksessa kuulonalenemana. Muutoksen kuulossa ei tarvitse olla merkittävä eikä sitä välttämättä itse huomaa. Toisinaan vaurio ei aiheuta edes mitattavissa olevaa kuulonalenemaa. Siitä huolimatta sisäkorvan toiminta voi häiriintyä monin tavoin. Sähköisten impulssien syntyminen voi estyä tai impulssien siirtymistä hermosolusta toiseen ohjaavien välittäjäaineiden vaikutus heikentyä.
Tämä johtaa siihen, että tietyillä taajuuksilla, joilla vaurio tai häiriö vaikuttaa, ei välity biosähköistä aktiviteettia kuulohermoon. Kuulohermoon syntyy tällöin tyhjiö kyseisillä taajuuksilla. Vastaavasti kuuloaivokuorella biosähköinen toiminta lisääntyy, koska kuulojärjestelmä yrittää paikata syntynyttä tyhjiötä. Sen lisäksi kuulojärjestelmän kyky suodattaa lisääntynyttä biosähköistä toimintaa heikentyy. Lisääntynyt ja suodattamaton biosähköinen toiminta tuottaa poikkeavan, mutta merkityksettömän ääniaistimuksen.
Tinnitus voi kuitenkin aiheutua myös sisäkorvan väliaikaisesta toimintahäiriöstä, kuten äkillisestä kuulonalenemasta, joka korjaantuu itsestään. Jos tinnitus jää tällaisessa tilanteessa päälle, niin silloin sitä ylläpitävä syy on sentraalinen. Kuulojärjestelmän lisääntynyt biosähköinen toiminta on saanut alkunsa sisäkorvan vauriosta, mutta se tapahtuu pelkästään aivojen syvemmissä osissa kuuloaivokuoren alueella. Tinnitus voi myös syntyä täysin sentraalisista syistä, jolloin sen synty ei vaadi sisäkorvaperäistä vikaa. Erityisesti kroonistuneessa tinnituksessa sitä ylläpitävät syyt voivat olla sekä perifeerisiä että sentraalisia.
Tinnitus voi aiheutua monesta syystä ja usein sen taustalla on useita tekijöitä, joiden yhteisvaikutuksesta tinnitus voi aiheutua pitkänkin ajan kuluessa.
Korva elimeen liittyvissä tapauksissa tinnitus voi aiheutua välikorva- tai sisäkorvaperäistä syistä. Välikorvasyistä yleisimpiä, ovat korvakäytävän vahatulppa, tulehdukset ja korvatorven toimintahäiriö. Sisäkorvaperäisen tinnituksen yleisin tunnettu aiheuttaja on altistuminen koville äänille joko äkillisesti tai pitkän ajan kuluessa. Melualtistuksessa ääniaallot vahingoittavat sisäkorvan rakenteita, kuten aistinkarvasoluja ja ne joko tuhotuvat pysyvästi tai niihin tulee väliaikainen toimintahäiriö. Toinen sisäkorvaperäisen tinnituksen aiheuttaja ovat ototoksiset lääkeaineet. Useimpien kohdalla vaikutukset eivät yleensä ole pysyviä ja ne häviävät, kun lääkitys lopetetaan, mikäli ne eivät aiheuta pysyviä vaurioita sisäkorvassa. Myös tulehdukset voivat vahingoittaa sisäkorvaa ja siten aiheuttaa tinnituksen eli korvien soimisen. Usein sisäkorvaperäisen tinnituksen aiheuttajaa on mahdotonta selkeästi osoittaa.
Lihasjännityksen tiedetään myös laukaisevan tinnituksen tai pahentavan sitä. Kyseessä on tällöin somatosensorinen tinnitus. Tinnituksesta kärsivistä 20 – 40%:lla tinnitusäänen laatu tai voimakkuus muuttuu pään, niskan ja leuan liikkeiden vaikutuksesta. Tämä kertoo somatosensoristen alueiden ja kuulosysteemin yhteydestä. Somaattisten impulssien, eli esimerkiksi lihasjännityksestä, liikkeestä, venymisestä tai kivusta aiheutuvien biosähköisten impulssien vaikutusalue on dorsaalisen aivokuoren tumakkeissa, eli somatosensorisella aivoalueella, jossa kipu tai jännitystila tiedostetaan. Tämä todennäköisesti lisää biosähköistä toimintaa myös kuuloradan eri alueilla, joka kuuloaivokuorelle päätyessään aistitaan tinnituksena joko tinnitusäänen tai sen voimakkuuden muutoksina.
Tutkimukset osoittavat, että tinnituksella ja stressistä johtuvalla stressireaktiolla on vahva yhteys. Tinnitus voi aiheuttaa stressireaktion, joka perustuu olettamukseen, että aivoissa kuulosysteemillä on vahva yhteys stressireaktion käynnistävään ja sitä ylläpitävään toimintaan. Tämä kuulosysteemin ja limbisen järjestelmän keskinäinen yhteys voi saada aikaan muutoksia toistensa toiminnassa. Lisäksi oletetaan, että stressireaktion hormonaaliset muutokset voisivat vaikuttaa sisäkorvan ja kuulohermon toimintaan ja johtaa siten ylimääräisen biosähköisen toiminnan lisääntymiseen kuulosysteemissä.
Tutkimuksissa ei kuitenkaan ole saatu varmuutta siitä, että stressireaktion aiheuttama limbisen järjestelmän aktivoituminen voisi saada aikaan edellä mainittuja tinnituksen synnyttäviä muutoksia kuulosysteemissä. Se kuitenkin tiedetään, että monet ovat kärsineet merkittävästä stressistä ennen tinnituksen ilmaantumista. Lisäksi tutkimukset osoittavat, että todennäköisyys saada tinnitus on lähes yhtä suuri stressaantuneilla kuin kovalle äänelle altistuneilla ihmisillä. Stressireaktioon liittyvä aivojen hypotalamuksen, aivolisäkkeen ja lisämunuaisten muodostama HPA akseli on häiriintynyt tinnituksesta kärsivillä. Epäselvää on se, että onko häiriön syynä tinnitus vai voisiko se olla tinnituksen aiheuttaja. Yleensä stressiperäisessä tinnituksessa taustalla on myös sisäkorvaperäinen vaurio, jolloin stressireaktio toimii laukaisevana tai altistavana tekijänä tinnituksen syntymiselle.
Lue täältä tarkemmin tinnituksen ja stressin yhteydestä.
Stressiklinikan sivuilta löydät laajemmin tietoa stressistä (stressiklinikka.fi)
Tinnitus voi aiheutua myös päähän kohdistuvasta iskusta tai pään ja niskan alueen retkahduksesta, jolloin syntyy vaurio sisäkorvaan tai muita kuuloradan osia häiritsevä aivovaurio. Verenkiertohäiriöt ja muut sisäkorvaa vaurioittavat sairaudet voivat myös aiheuttaa tinnituksen. Lisäksi verenpaine ja monet muut tekijät voivat laukaista tinnituksen aiheuttaen aivojen ja keskushermoston välityksellä ylimääräistä biosähköistä toimintaa kuulojärjestelmässä. Tämä tapahtuu usein eri tekijöiden yhteisvaikutuksesta, jolloin syy yhteys tinnituksen aiheuttajana jää epäselväksi. Yleensä useampien aiheuttajien joukossa on sellaisia tekijöitä, jotka vaurioittavat sisäkorvaa.
Tinnituksesta puhuttaessa käsitellään usein vain itse ääniaistimusta. Tinnituskokemus on kuitenkin ääniaistimuksen, tunneaistimuksen ja häiritsevyyden yhdistelmä. Ääniaistimuksen voimakkuus ei yksin selitä tinnituksen aiheuttamaa kokemusta. Ääniaistimuksen lisäksi myös tunneaistimus eli tukkoisuuden tunne tai muu epämääräinen normaalista kuulosta poikkeava tunne korvassa tai paineen tunne korvassa tai yleensä pään alueella, vaikuttaa kokemukseen. Häiritsevyyttäkään ei selitä pelkästään ääni tai tunneaistimusten voimakkuus. Toisessa tilanteessa selkeästi hiljaisempi tinnitusääni voi olla erittäin häiritsevä, kun taas toisessa tilanteessa voimakkaampaa tinnitusääntä ei koeta lainkaan häiritsevänä.
Ääni- ja tunneaistimusten voimakkuuteen vaikuttaa sekä niiden aiheuttaja että myös se, kuinka voimakasta häiritsevyys on. Häiritsevyyteen puolestaan vaikuttaa esimerkiksi mieliala ja väsymys, joiden taustalla voi olla stressi, unettomuus, elämäntavat ja monet muut tekijät. Tinnituskokemuksessa nämä kolme tekijää tavallaan ruokkivat toinen toistaan. Se, mitä häiritsevämpänä ääni- tai tunneaistimus koetaan, saattaa myös kuulostaa ja tuntua voimakkaammalta.
Tinnitus eli korvien soiminen ei millään tavalla haittaa normaalia elämää. Se ei estä liikkumista tai minkään asian tekemistä toisin kuin esimerkiksi halvaantuminen, jonkin raajan puuttuminen tai kehon ja mielen toimintaa rajoittava aivovamma. Siitä huolimatta tinnitus voi pahimmillaan olla vaikeasti invalidisoiva vaiva. Ihmiset ovat hyvin erilaisia. Toiset hyväksyvät helposti tinnituksen osaksi elämää ja tottuvat siihen nopeastikin. Tällöin tinnitus on mahdollisesti aina läsnä, mutta henkilö ei huomaa sitä keskittyessään muihin asioihin. Toiset taas eivät pysty millään hyväksymään tinnitusta eivätkä totu siihen mitenkään vaan odottavat jonkin hoidon tai lääkkeen poistavan sen.
Joillakin tinnitus käynnistää stressireaktion, joka on merkittävin tekijä tinnituksen kehittymisessä huomattavaksi vaivaksi ja myös sen ylläpitäjänä. Stressireaktio käynnistyy oudon äänen kuuluessa jatkuvasti, jolloin siihen kytkeytyy nopeasti pelkoa ja negatiivisia ajatuksia. Tämä johtaa noidankehään, jossa kuulojärjestelmän suodattimien toiminta heikkenee ja tinnituskokemus, pelko ja negatiiviset ajatukset sekä ahdistuneisuus voimistuvat entisestään. Jatkuvan stressireaktion vuoksi negatiiviset ajatukset yhdistyvät tinnitusaistimuksen lisäksi tietoisuuteen sen olemassaolosta automaattisesti ja siksi olo voi olla ahdistunut, vaikka tinnitusta ei sillä hetkellä kuulisikaan. Vastaavasti tinnituksen havaitseminen laukaisee välittömästi voimakkaan ahdistuneisuuden tunteen.
Tinnitus voi hävitä spontaanisti sen aiheuttajasta riippumatta pitkänkin ajan kuluttua. Toisaalta, vaikka esimerkiksi kovan melun aiheuttama epätasapainotila sisäkorvassa olisikin parantunut, saattaa tinnituksen aiheuttama stressireaktio keskushermoston moninaisten toimintojen kautta jättää tinnituksen päälle ja pahentaa sitä.
Tinnitus eli korvien soiminen on kuulojärjestelmän normaalia biosähköistä toimintaa. Siksi jokainen kokee joskus tinnitusta. Normaalisti kuulojärjestelmä kuitenkin suodattaa ylimääräisen ja tarpeettoman biosähköisen toiminnan, eli tinnitusäänen pois. Siksi moni ei edes tiedosta kuulevansa tinnitusta. Hiljaisuudessa ja etenkin absoluuttisessa hiljaisuudessa lähes jokainen voi kuulla tinnitusta varsinkin, jos sitä erityisesti keskittyy kuuntelemaan. Väestöstä 10-15%:lla tinnitus on pitkäaikaista tai jatkuvaa, mutta se häiritsee hyvin vähän tai ajoittain. 1-3 %:lla tinnitus on jatkuvaa, voimakasta ja erittäin häiritsevää, jolloin se saa aikaan stressireaktion. Sen seurauksena syntyy helposti elämänlaatua heikentäviä ongelmia, kuten univaikeuksia, ahdistuneisuutta tai mielialan laskua ja joskus jopa masennusta. Kuulon heikkenemisen yhteydessä voi esiintyä tinnitusta, mutta kuulon heikkeneminen itsessään ei aiheuta tinnitusta. Korvien soimiseen liittyy usein myös ääniyliherkkyys eli hyperakusia, jolloin jo vähänkin voimakkaammat äänet koetaan epämiellyttävinä.
