Tinnituksen ilmaantuessa yksi ensimmäisistä ajatuksista tuntuu olevan lääkärin vastaanotolle hakeutuminen. Erityisesti korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkärille, koska nimen perusteella kyseinen henkilö on juuri se oikea. Luulisi, että asia olisi sillä selvä. Vaikka tinnitusta ei voida poistaa, niin onhan siihen silti kaikenlaisia hoitokeinoja vanhankansan poppakonsteista tutkimusten perusteella toimiviin hoitoihin. Tutkimuksiin ja hoitoihin luulisi pääsevän samaan tapaan kuin yleensä missä tahansa hoitoa vaativissa tapauksissa. Näin ei kuitenkaan tunnu olevan.
Eivätkö lääkärit halua tai osaa hoitaa tinnitusta?
Kyseessä ei ole tahdon puute, vaan syy on enemmänkin tiedon puutteessa. Kiveen hakattu lähtökohta kun on, että tinnitusta ei voida poistaa millään hoidoilla, niin jäljelle jää vain oireiden hoito. Koska oireet ovat yleensä psykosomaattisia, niin henkilö kuuluu silloin mielenterveyden asiakkaaksi, ei yleislääkärin eikä korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkärin hoidettavaksi. Ollaan tilanteessa, jossa kukaan ei oikein tiedä, kenen vastuulle potilas kuuluu. Jo yli 20 vuotta sitten julkaistussa ”Kuntoutusohjelma vaikeahoitoisessa tinnituksessa – 1.12.1997” tutkimuksessa kerrotaan toisesta tutkimuksesta, jossa selvitettiin korvalääkäreiden ajankäyttöä tinnituspotilaan tutkimiseksi ja hoitamiseksi. Kymmentä minuuttia enempää ei juuri kukaan kyseisen asian käsittelyyn potilaan kanssa käyttänyt. Tutkimuksesta on päätelty, että lääkäreillä on tinnituksen suhteen suuria orientaatio-ongelmia.
Tuskin kukaan edellyttää, että lääkärillä olisi kaikki tieto ja ratkaisut ihan kaikkiin sairauksiin ja vaivoihin. Tinnituksesta kärsivän kannalta olisi kuitenkin hyvä, jos tälle pystyttäisiin suosittelemaan tahoja, jotka ovat erikoistuneet tinnituksen hoitoon. Lääkärillä on kuitenkin merkittävä vastuu potilaasta eikä tämä voi sen ja tiedon puutteen vuoksi suositella tai määrätä ihan mitä tahansa tutkimuksia ja hoitoja pelkästään potilaan vaatimuksesta. Kaiken lisäksi monet hoidot jäävät usein potilaan itsensä maksettavaksi kokonaisuudessaan. Tämä vaikeuttaa entisestään lääkärin mahdollisuutta suositella niitä.
Julkisella terveydenhuollolla ei ole erityistä tinnituksen hoitoon erikoistunutta tahoa. Yksittäisillä henkilöillä voi olla osaamista ja tietoa tinnituksesta ja sen hoidosta, mutta he ovat hajautuneet eri puolille terveydenhuoltoa. He hoitavat tinnitusta muun toimen ohella eikä näille tahoille välttämättä osata ohjata, koska se ei ole kyseisten henkilöiden virallinen tehtävä. Sama ongelma on yksityisellä sektorilla. Asian eteneminen ja hoidon laatu perustuu kyseisen lääkärin tai hoitajan omaan tietoon ja osaamiseen tinnituksesta.
Eikö tinnituksesta kärsivä osaa hakea hoitoa oikeasta paikasta
Tätä asiaa on puitu jo aiemmassa kirjoituksessamme ”Hoidon tarjoajalta toiselle surffailusta – 30.9.2020”, jossa kuvattiin tinnituksesta kärsivän epätoivoista hoidon etsintää. Ensin pitäisi kuitenkin olla yleisesti määritelty, että mikä tai mitkä niitä oikeita paikkoja hoidon saamiseksi ovat. Mutta, kun selkeästi määriteltyä tahoa ei ole olemassa, niin hoitoa hakevalle ei jää muuta vaihtoehtoa kuin etsiä sellainen itse. Se on sitten tuurista ja omista kyvyistä kiinni, että kuinka hyvin kohdalle osuu sellainen taho, joka pystyy perusteellisesti auttamaan.
Tinnituksen ilmaantuessa ensimmäistä kertaa se voi olla erittäin pelottava ja ahdistava kokemus. On luonnollista, että tällaisessa tilanteessa apua halutaan nopeasti. Kaikki meistä eivät ole terveydenhuollon ammattilaisia, joten ei voida olettaa, että kaikki osaisivat lähteä hakemaan hoitoa heti oikeasta paikasta. Niissä tapauksissa, kun tinnituksen syy voidaan hoitaa, niin potilas pääsee helpolla, mutta ne, joilla tinnituksen syytä ei pystytä osoittamaan eikä näin ollen ole syytä, jota voitaisiin hoitaa, joutuvat helposti ikävään asemaan. Heillä nousee seinä vastaan, kun hoidon ja avun tarve on suuri, mutta tietoa hoidon löytämiseksi ei ole.
Tinnitus on monimutkainen tapahtuma aivoissa. Siihen voidaan kuitenkin vaikuttaa hoidoilla, mutta keinot ja niiden vaikutusmekanismit poikkeavat huomattavasti siitä, miten olemme tottuneet ymmärtämään hoitojen vaikutukset eri sairauksissa. Tieto ja ymmärrys tinnituksesta auttaa löytämään helpommin ne tahot, joilta parhaiten hoitoa tinnitukseen on saatavissa.
Onko tinnituksen hoito kehittynyt viimeisen 20 vuoden aikana?
”Kuntoutusohjelma vaikeahoitoisessa tinnituksessa tutkimuksessa” vuodelta 1997 potilaita jaettiin erilaisiin ryhmiin ja heille annettiin erilaisia hoitoja kuntoutuskurssilla sekä lääkärin ohjaamalla kuntoutuksella. Hoidot olivat osin samanlaisia kuin tänä päivänäkin käytössä olevat hoitotoimet. Tulosten perusteella suurin osa sai hyötyä sekä kuntoutuskurssilta että lääkärin ohjaamalta kuntoutukselta. Hoidossa kuitenkin tuntui olevan lähtökohtana tinnituksen oireiden helpottaminen eikä itse tinnituksen parantaminen.
Tämä käsitys sopii tutkimuksen ajankohtaan, mutta ei enää tähän päivään. Jos ajatellaan asiaa siltä kannalta, että onko sellaista hoitoa, jolla tinnitus voitaisiin poistaa, niin vastaus on, että ei ole. Sen sijaan oireita voidaan hoitaa monin tavoin. Nykyisen tietämyksen mukaan tinnitusta ja oireita ei pitäisi ajatella suoraviivaisena syy seuraus suhteena. Oireet, kuten häiritsevyys ja ahdistuneisuus voivat seurata tinnitusta, mutta ne myös vahvistavat tinnituskokemusta. Tästä syntyy noidankehä, joka muistuttaa enemmän muna vai kana ilmiötä, jossa tinnitus voidaan kuitenkin osoittaa kyseisen kierteen aiheuttajaksi. Tinnitus ei kuitenkaan itsessään aiheuta yhtään mitään. Se ei ole tulehdus, joka pahenisi hoitamattomana. Tinnitus ei myöskään ole se, joka vie keskittymiskyvyn tai elämänilon. Ne vie siihen liittyvä ahdistuneisuus ja muut negatiiviset ajatukset ja tuntemukset. Jos näitä tuntemuksia ei olisi, niin silloin tinnituksella ei olisi mitään merkitystä sen kuulijalle eikä mitään ongelmaa olisi. Sen vuoksi nämä aiemmin oireiden hoidoksi luokitellut hoidot ovat juuri sitä hoitoa, joka parhaiten tinnitukseen tehoaa.
Kohtaamisongelman ratkaisu
Niin kuin monessa muussakin asiassa tiedon lisääminen johtaa ongelmien ratkaisujen löytymiseen. On helppo sanoa, että kunhan vain tinnituksen hoitoon erikoistuneet tahot saadaan integroitua terveydenhuoltojärjestelmään ja tieto jaettua kaikkien saataville, niin ongelman ratkaisu olisi siinä. Silloin kenen tahansa lääkärin olisi helppo ohjata potilas oikeaan paikkaan eikä potilaan itse tarvitsi edes tietää mikä se oikea paikka on. Yksinkertaistettuna asia tietenkin on näin, mutta käytännössä asiaa mutkistaa moni tekijä. Virallisia teitä hoitosuositukseksi eteneminen vaatii tarkkaa selvitystä ja eri tahojen arviointia ja tämä vie aikaa. Tiedon levittäminen kaikkien sitä tarvitsevien käsille ottaa myös aikansa. Merkittävin hidaste ovat ihmiset itse. Tietoon tutustutaan työtehtävien vaatimuksen, käytettävissä olevan ajan ja oman kiinnostuksen pohjalta. Mitään nopeaa ratkaisua tuskin on tulossa, mutta jos jostain ei aloiteta, niin perillekään ei tulla pääsemään.