Kun tinnitus alkaa äkillisesti tai se kehityttyy sietämättömäksi ajan kanssa, käyt luultavasti ensimmäiseksi terveyskeskuslääkärin tai työterveyslääkärin juttusilla. Saat lähetteen kuulontutkimuksiin, joissa ei kuitenkaan havaita merkittävää kuulonalenemaa. Lisäksi korvakäytävän/tärykalvon tarkastus eikä tympanosometria paljasta mitään ongelmaa. Diagnoosi jää laihaksi ja hoidoksi saat lähinnä toteaman, että sen kanssa pitää vain oppia elämään. Tämän seikkailun jälkeen toteat, että sinulla ei siis ole mitään sairautta tai ongelmaa, mutta silti siellä korvissa vaan soi.
Tässä vaiheessa avataan Google ja lähdetään hakemaan tietoa hakuansoilla ”tinnitus”, ”korvien soiminen” jne. Tietoa kyllä löytyy ja varsinkin englannin kielellä runsaammin kuin suomeksi. Hoidoksi tarjotaan vaikka ja mitä. Neuvoja löytyy ilmaiseksikin, mutta varsinkin maksua vastaan on saatavilla niin troppia, harjoituksia kuin äänihoitoja. Löydät muutamia tinnituksen hoitoa tarjoavia yrityksiä, joihin otat yhteyttä. Päädyt vastaanotolle, jossa tutkitaan aiemmin saamiasi kuulontutkimus tuloksia. Täytät muutaman lomakkeen, joissa arvioidaan tinnituksen ongelman laatua ja määrää. Keskustelet asiantuntijan kanssa ja saat paljon tietoa tinnituksesta ja sen hoidosta sekä parhaimmillaan henkilökohtaisen hoito-ohjelman.
Tältä kierrokselta jääkin jo paljon parempi mieli. Tuntuu siltä, että tällä se lähtee, jos on lähteäkseen. Mutta. Kuluu joitakin viikkoja ehkä kuukausia ja edelleen korvissa soi. Ehkä olo ja tilanne on jotenkin parempi, mutta tavoitteena olisi kuitenkin se, että tinnitus yksinkertaisesti loppuu. Olet hoitoa antaneeseen yritykseen yhteydessä, josta sinua muistutaan, että hoito ottaa aikansa ja tarkennetaan, että mitä hoidolta on odotettavissa.
Hetken helpottaa, mutta sitten ajatukset kääntyvät taas siihen, että parempaa sopisi olla tarjolla. Google välähtää uudelleen ruudulle ja tällä kertaa syvennytään asiaan tarkemmin selaamalla tinnitusta käsitteleviä keskustelupalstoja. Yksi on saanut apua akupunktiosta, toinen hieronnasta, kolmas liikunnasta, mutta neljäs ei mistään. Näitä ”mikään ei auta” kauhutarinoita sitten riittääkin. Lähdet kuitenkin kokeilemaan järjestyksessä akupunktiosta naprapatiaan kaikkea, joista joku maininnut sen auttaneen.
Tämän kierroksen jälkeen niska ei välttämättä enää jumita, mutta korvat ne vaan huutaa omaa sointuaan edelleen. Ehkäpä joku erikoislääkäri tietäisi asiasta enemmän. Taas samat tutkimukset, mutta hoitotoimet jäävät olemattomiksi. Saattaa jopa käydä niin, että lääkäri auktoriteetillaan kumoaa aiemmin saamasi hoito-ohjelman tehottomana. Ilman mitään perusteita tietenkin, mutta eihän lääkärin tarvitsekaan mitään potilaalle perustella.
Tässä vaiheessa alkaa jo mielenterveys rakoilemaan. Ahdistuneisuus alkaa viemään jo masennusoireiden puolelle. Käännyt taas uuden lääkärin tai jopa psykiatrin puolelle. Tässä kohtaa alkaakin tapahtumaan. Tinnitus jätetään sivuun ja pureudutaan mielenterveyteesi. Saat todennäköisesti jonkin mielialalääkityksen. Voi käydä jopa niin, että päädyt kokeilemaan useampaa lääkeainetta ja niiden erilaisia yhdistelmiä. Saat loppujen lopuksi diagnoosiksi lääkeresistenssi masennus ja päädyt viimeistään tässä kohtaa terapiaan. Eiväthän ne lääkkeet tietenkään sitä tinnitusta poistaneet, vaan päin vastoin, nyt soi kuin sumusireeni. Terapeuttikaan, joka ei ollut tinnituksesta koskaan kuullutkaan, ei osaa tarkastella asiaa tinnituksen osalta, joten terapiassa yritetään löytää muita syitä masennukseesi.
Tarina on hyvin kärjistetty ja sitä voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään. Mutta kuulostaako joiltakin osin tutulta?
Tinnitus saattaa ajaa kärsijänsä surffailemaan epämääräiseen hoitomahdollisuuksien valtamereen, jossa on vaikea hahmottaa juuri sitä hoitoa ja sen tarjoajaa, johon voisi luottaa. Syy on yhtä lailla hoidontarjonnassa kuin potilaassa itsessäänkin. Lääketiede on aseeton tinnituksen kanssa ja koska tinnitusta ei lueta sairaudeksi, niin mitään lääketieteellistä hoidettavaa ei silloin edes ole. Terapiaankin pääsee, jos potilaalle voidaan diagnosoida jonkin asteinen masennus. Potilas puolestaan uskoo sokeasti lääketieteestä löytävän ratkaisun, kunhan vain oikea asiaan perehtynyt lääkäri löytyy.
Tinnitukseen erikoistuneiden toimijoiden tiedon ja osaamisen puutteesta ei varsinaisesti ole kyse. Ongelma on siinä, että nämä eivät keskenään tiedä, että mitä tutkimuksia ja hoitoja muut ovat potilaalle jo tehneet ja antaneet. Lisäksi tietoa on niin paljon tarjolla, joka voi tuntua siltä, että toinen asiantuntija puhuu yhtä ja toinen toista. Potilaan on erittäin vaikeaa yhdistellä ja soveltaa tietoa sekä hahmottaa, että mikä on samaa asiaa, vaikka ehkä eri sanoin esitetty. Tässä tulee helposti olo, että jää yksin asiansa kanssa, kun ei saa joka luukulta yhtä yhtenäistä vastausta. Potilaalta, joka ei ole tinnituksen asiantuntija, ei myöskään voi odottaa, että hän ymmärtäisi kaiken yhtä helposti kuin eri asiantuntijat. Hädässä oleva ihminen hakee epätoivoisesti nopeinta ulospääsyä ikävästä tilanteesta eikä kykene katsomaan asiaa laajemmin ja objektiivisesti.
Asiantuntijoiden olisi hyvä tehdä yhteistyötä ja pyrkiä löytämään yhtenäinen tapa potilaan hoitoon tämän tarpeiden ja tilanteen mukaisesti. Potilaan olisi hyvä pyrkiä tukeutumaan yhteen asiantuntijaan, vaikka hakisi apua muualtakin. Tällöin muualta saatua tietoa ja hoitoa on helpompi ymmärtää, kun saa kokoavaa palautetta yhdeltä taholta.
Kommentointi on suljettu.