Lähestulkoon aina krooninen tinnitus liittyy melualtistuksen, ototoksisten lääkkeiden tai muun trauman aiheuttamaan kuulovaurioon tai ikääntymiseen liittyvän kuulonheikentymiseen. Potilaalla voi kuitenkin olla erittäin vaikea tinnitus, vaikka hänen kuulonsa on normaali 8 kHz:n asti mitattuna molemmissa korvissa. Tiedetään myös, että tinnitus voi aiheuta monista muistakin syistä. Tästä huolimatta on todennäköistä, että tällöinkin tinnituksen taustalla on jokin kuuloon liittyvä syy. Tässä artikkelissa syvennytään aiheeseen 2020 julkaistun Tinnitus with a Normal Audiogram kirjallisuuskatsauksen pohjalta (Tinnitus with a Normal Audiogram Is Hearing Damage Missed by Conventional Testing? By Brandon T. Paul, PhD).
Kuulontutkimukseen liittyvät ongelmat
Mitattavien taajuuksien väliin jäävät muutokset
Tiedetään, että perus kuulontutkimus eli äänesaudiometria ei anna täydellistä kuvaa potilaan kuulosta. Äänesaudiometria on kuitenkin yleisin tehtävä tutkimus ja se on monissa tapauksissa riittävä. Se antaa silti tietoa kuulokynnyksestä eli pienimmästä äänenvoimakkuudesta, jonka tutkittava kuulee, vain yksittäisten taajuuksien kohdalla. Tällöin näiden väleissä olevat muutokset voivat jäädä huomaamatta. Esimerkiksi tinnituksen taajuuden arvioinnilla ja sen jälkeen kyseisen taajuuden ylä- ja alapuolelta tehtävä tarkempi mittaus voi tuoda esille piiloon jääneen kuulonaleneman. Tällöin voidaan olettaa kuulonvaurion olevan todennäköinen syy tinnituksen taustalla.
Muutokset korkeissa taajuuksissa
Äänesaudiometriassa ei myöskään testata yli 8 kHz:n taajuuksia, vaikka ihmisen kuuloalue yltää aina 20 kHz asti. 8 kHz riittää selvittämään puhetaajuuden alueella olevan kuulonaleneman, mutta se jättää tutkimatta yli puolet kuuloalueesta. Korkeiden taajuuksien mittaamisessa käytetään korkeataajuusaudiometriaa. Tutkimukset ovat osoittaneet, että potilailla, joilla on tinnitus ja normaali kuulo 8 kHz asti tehdyssä äänesaudiometriassa, on merkittäviäkin muutoksia korkeammilla taajuuksilla. Kuulovaurio yli 8 kHz:n taajuuksilla voi siis yhtä lailla olla tinnituksen syy. Erityisesti ikään liittyvässä kuulonheikkenemisessä muutokset näkyvät ensimmäisenä ja ovat merkittävimpiä nimenomaan korkeissa taajuuksissa.
Muut kuulontutkimukseen liittyvät haasteet
Tinnitustaajuuden arviointi on kuitenkin haasteellista, koska tutkittavan on itse pyrittävä arvioimaan, että mikä kuultavista taajuuksista vastaa tinnitusäänen taajuutta. Tilannetta vaikeuttaa myös se, jos muutoksia on useammalla eri taajuudella. Tinnitusääni itsessään voi häiritä kuultavien taajuuksien havaitsemista ja itse mittaustilannekin voi olla stressaava, jolloin tinnitus voi kuulostaa voimakkaammalta. Myös kehon omat äänet kuten sydämenlyönti, hengitys ja verenkierto voivat häiritä mittaustilanteessa. Tarvitaan siis keinoja, joilla muiden häiriötekijöiden vaikutus saadaan suljettua pois, jotta ne eivät vääristä kuulokäyrää ja johda vääriin päätelmiin kuulovauriosta.
Sisäkorvassa voi olla ”kuolleita alueita” normaalista audiogrammista huolimatta
Tutkimuksissa on ilmennyt, että sisäkarvan aistinkarvasoluja voi olla tuhoutuneena laajaltakin alueelta muodostaen ns. kuolleita alueita, ennen kuin se havaitaan kuulonalenemana kuulonmittauksessa. Havainto vahvistaa käsitystä kuulojärjestelmän joustavuudesta eli kuuleminen ei ole riippuvainen vain aistinkarvasolujen määrästä. Kyseisistä vaurioista on tutkimuksissa löydetty todisteita näistä, joista on päätelty niiden olevan mahdollisesti tinnituksen syy. Näiden vaurioiden havaitseminen on kuitenkin haastavaa eikä siihen ole vakiintuneita menetelmiä. Vaikka ne voidaan yhdistää tinnitukseen, on kuitenkin epäselvää, että mikä niiden todellinen rooli tinnituksen syntymisessä on.
Sisäkorvasynaptopatia: Aistinkarvasolun ja kuulohermon välisen yhteyden katkeaminen
Aiemmin on ajateltu, että melualtistuksesta aiheutuneet väliaikaiset kuulontutkimuksessa havaittavat muutokset ovat harmittomia eivätkä aiheuta pysyviä muutoksia kuuloon. Myöhemmin on havaittu, että nämä itsestään korjaantuvat muutokset aiheuttavat sisäkorvan ja kuulohermon välisten synaptisten yhteyksien peruuttamatonta katkeamista. Tämä sisäkorvasynaptopatiaksi kutsuttava tapahtuma johtaa kuulohermon vaurioitumiseen pitkänkin ajan jälkeen melualtistuksesta. Voimakkaan melualtistuksen lisäksi tämä voi tapahtua myös toistuvassa kohtalaisessa melualtistuksessa. Sisäkorvasynaptopatia ilmenee erityisesti sisemmissä aistinkarvasoluissa, jotka aktivoituvat suuressa tai kohtalaisessa äänenvoimakkuudessa. Näiden synaptisten yhteyksien puuttuminen selittää osaltaan sen, että miksi äänesaudiometrian perusteella normaalikuuloisella voi olla tinnitus, ääniyliherkkyys ja erityisesti ongelmia puheenerottamisessa meluisassa ympäristössä. Vaikka Brandon T. Paul käy katsauksessaan läpi synaptopatian tutkimiseen käytettyjä menetelmiä, niin vakiintuneita testejä ei vielä tällä hetkellä ole terveydenhuollon käytössä.
