Ohjeistus tinnituksen diagnostiikkaan, arviointiin ja hoitoon - osa 1
Kuvaaja Karolina Grabowska palvelusta Pexels

Tässä kirjoituksessa esitellään tinnituksen diagnostiikkaan, arviointiin ja hoitoon laadittua Euroopan laajuista poikkitieteellistä ohjeistusta (A multidisciplinary European guideline for tinnitus: diagnostics, assessment, and treatment – R. F. F. Cima, B. Mazurek, H. Haider, D. Kikidis, A. Lapira, A. Noreña & D. J. Hoare – Julkaistu: 07.03.2019). Ohjeistuksen tavoitteena on ollut tarjota yhtenäiset ja kattavat ohjeet tinnituksen arviointia ja hoitomenetelmiä varten. Sen laatimiseen on osallistunut asiantuntijoita tieteen eri aloilta. Ohjeistuksen on tarkoitus toimia työkaluna ja tukena tinnituspotilaiden kanssa työskenteleville.

Ensimmäisessä osassa keskitytään ohjeistuksen kappaleeseen 3, joka käsittelee tinnituksen diagnostiikkaa ja arviointia. Toisessa osassa keskitytään kappaleeseen 4, jossa esitellään tinnituksen eri hoitomuotoja. Kolmannessa osassa kerromme, kuinka itse huomioimme ohjeistuksen työssämme tinnituksen kanssa.

Diagnostiikka, arviointi ja johtopäätökset

Johdanto

Lähtökohtaisesti tinnituksen taustalla voi olla kuuloon liittyvien syiden lisäksi useita lääketieteellisiä syitä. Näistä pyritään diagnostiikalla tunnistamaan ne tekijät, joilla voi olla vaikutusta tinnituksen syntyyn. Usein tinnituksen syntyyn vaikuttavat tekijät jäävät kuitenkin tuntemattomiksi ja siksi hoidossa keskitytään lähinnä tinnituksen kanssa jaksamiseen eikä sen syiden hoitamiseen. Sen sijaan, että pyrittäisiin diagnostiikassa käymään läpi kaikki mahdolliset syyt, on suositeltavaa lähteä liikkeelle potilaan historiasta ja keskittyä sen pohjalta tutkimaan todennäköisimpiä syitä.

Suositeltavat diagnostiikka ja arviointi tavat on koottu useista lähteistä Euroopassa yleisesti käytössä olevista toimintatavoista sekä kansallisella tasolla määritellyistä suosituksista. Kirjoittajat ovat hyväksyneet yhteisymmärryksessä diagnostiikan ja arvioinnin tavat ja ne perustuvat tämänhetkiseen tietoon tinnitukseen kliinisistä käytänteistä sekä tarpeesta tarjota hyväksyntä turvallisille ja hyödyllisille toimintatavoille.

Potilaan vähimmäisarviointi

Kattava tieto potilaan historiasta toimii diagnostiikan perustana, jotta voidaan määritellä tinnituksen haitta-aste sekä tunnistaa tinnitukseen syntyyn vaikuttaneet syyt. Jotta hoidettavissa olevat tekijät saadaan selville, tulee selvittää tinnituksen luonne, äänentaajuus ja äänenvoimakkuus, onko se yhtäjaksoista, sykkivää vai tauottaista, kuuluuko se toisessa korvassa, molemmissa korvissa vai jossain pään alueella ja kuinka häiritsevää tinnitus on. Tarkka kliininen selvitys tinnituspotilaan historiasta tulisi tehdä, joko syihin perustuvalla diagnostiikalla tai haittaan perustuvalla diagnostiikalla.

Tinnituksen historian selvittäminen

  1. Milloin tinnitus on havaittu. Mitkä ovat tärkeimmät siihen vaikuttavat tekijät (Esim. melualtistus, stressi ja sairaudet). Onko tinnitus alkanut yhtäkkiä vai onko se kehittynyt ajan kuluessa. Vaikuttaako pään, niskan, kasvolihasten, leuan tai silmien liikuttelu tinnitukseen. Häiritseekö tinnitus jokapäiväistä elämää aiheuttaen univaikeuksia tai keskittymisvaikeuksia. Potilaan tinnituksen takia kokeman häiritsevyyden ja ahdistuneisuuden asteen määrittämiseen tulisi käyttää kyselylomakkeita. Lisäksi on tärkeää huomioida tinnituksen tietoisuuden taso. Kuuluuko tinnitus vain hiljaisuudessa vai myös melussa. Peittyykö vai voimistuuko tinnitus helposti arkipäiväisessä ääniympäristössä. Onko tinnituksen äänenvoimakkuudessa vaihtelua.
  2. Onko kuulossa tapahtunut ajan mittaan muutoksia. Kuulon heikentyminen, paineen tunne korvissa, herkkyys normaaleille äänille tai ongelmia tasapainon kanssa.
  3. Sairaushistoria, kuten korvatulehdukset, hengitystiesairaudet, suunsairaudet, sisätaudit ja mielenterveysongelmat.
  4. Lääkkeidenkäyttö.
  5. Henkilökohtaiset elämäntavat ja merkittävät tapahtumat, kuten työhistoria, harrastukset, melualtistukset, pään ja niskan vammat, sosiaaliset verkostot ja tapahtumat elämässä.

Diagnostiikan vaiheet

Ensimmäisessä vaiheessa suoritetaan perusteellinen korvien, nenän ja kurkun tutkimus, jolla pyritään poissulkemaan elinten rakenteellisten vaurioiden ja muiden seikkojen vaikutus tinnituksen syntyyn.

Seuraavassa vaiheessa tehdään kattava kuulontutkimus, joka sisältää äänesaudiometrian, puheaudiometrian, tinnitusäänen laadun arvioinnin sekä äänenvoimakkuuden sietokyvyn mittauksen. Lisäksi tulisi tehdä tympanometria ja akustinen refleksi tärykalvon ja välikorvan toiminnan selvittämiseksi.

Lisäarviointi

Lisätutkimukset tai viittaukset erityistapauksissa

Lisätutkimukset tulisi suorittaa vain, jos niille on perusteltu tarve.

Arviointi kyselylomakkeilla

Tinnituksen haitta-aste ahdistuksen ja häiritsevyyden perusteella

Tinnituksen haitta-aste voidaan määritellä sen mukaan, kuinka merkittävä tinnituksen aiheuttama ahdistus ja häiritsevyys on. Pienelle osalle potilaista tinnitus on erittäin ahdistavaa ja siten sillä on merkittävä vaikutus elämänlaatuun. Koska ahdistukseen ja ahdistuneisuuteen voi olla tinnituksen lisäksi monia muitakin syitä, niin käytettäviin välineisiin on valittu osioita, joilla on merkitystä tinnituksen aiheuttamaan haitta-asteeseen määrittämiseen. Nämä välineet ovat siksi hybridejä, jotka mittaavat useita eri asioita, joiden tavoitteena on hahmottaa tinnituksen aiheuttama ahdistus. Käytössä on useita välineitä, joilla pyritään mittamaan tinnituksen haitta-aste ja näistä kuusi yleisintä on otettu huomioon.

The Tinnitus Handicap Inventory (THI)

THI on kehitetty selvittämään tinnituksen vaikutusta jokapäiväiseen elämään. Se koostuu kolmesta osiosta: Toiminnalliset, tunneperäiset ja katastrofaaliset vaikutukset tinnitukseen.

The Tinnitus Questionnaire (TQ)

TQ koostuu kuudesta osiosta: Henkisen stressin, kognitiivisen stressin, päällekäyvyyden, kuulo ja havainnointi vaikeuksien, univaikeuksien ja somaattisten ongelmien vaikutukset tinnitukseen.

The Tinnitus Reaction Questionnaire (TRQ)

TRQ on kehitetty mittaamaan tinnitukseen liittyvää ahdistuneisuutta. Se koostuu neljästä osiosta: Yleisen ahdistuneisuuden, häiritsevyyden, vakavuuden ja välttämiskäyttäytymisen vaikutuksesta tinnitukseen.

The Tinnitus Severity Index (TSI)

TSI on tarkoitettu mittaamaan tinnituksen negatiivista vaikutusta potilaan elämään ja kuinka häiritsevänä tämä kokee tinnituksen. Kaksi osioista mittaa erityisesti tinnituksen vaikutusta arkipäiväisessä elämässä toimimiseen.

The Tinnitus Handicap Questionnaire (THQ)

THQ on tarkoitettu mittaamaan potilaan kokemaa tinnituksesta johtuvaa haitan astetta. Kyselyssä on kolme osiota: Fyysisen terveyden/tunne-elämän tilan/sosiaalisten seurausten, kuulon ja kommunikoinnin sekä henkilökohtaisen suhtautumisen vaikutukset tinnitukseen. Seitsemän kohtaa käsittelee erityisesti tinnituksen vaikutusta jokapäiväiseen elämään. Neljä kohtaa käsittelee kuulo-ongelmia, kaksi kohtaa sosiaalisia vaikutuksia ja yksi kohta tinnituksen aiheuttamia uniongelmia.

The Tinnitus Severity Questionnaire (TSQ)

TSQ on lyhyt ja yhtenäinen, joka mittaa osin tinnituksen häiritsevyyttä ja osin univaikeuksia ja keskittymiskyvyn ongelmia.

Tinnitus Functional Index (TFI)

TFI on uusin kysely, jolla mitataan tinnituksen haitta-astetta ja negatiivista vaikutusta. Se on tarkoitettu myös sekä diagnostiikka työkaluksi että mittaamaan hoito toimenpiteiden vaikutusta tinnitukseen. TFI on moniosainen kysely, joka mittaa pääasiassa tinnitukseen liittyvän ahdistuksen ja haitta-asteen psykologisia tekijöitä, kuten huomioiminen, murehtiminen, ahdistus ja masennus sekä toiminnallisia tekijöitä kuten kuulo, sosiaalinen elämä ja aktiivisuuden taso.

TQ ja THI ovat laajalti käytössä sekä hoidossa että tutkimuksessa. Lisäksi melkein kaikki hoitosuositukset suosittelevat selvittämään ahdistuneisuuden ja masennuksen negatiivista vaikutusta tinnitukseen samanaikaisesti tai jälkeenpäin.

 

A multidisciplinary European guideline for tinnitus: diagnostics, assessment, and treatment
R. F. F. Cima, B. Mazurek, H. Haider, D. Kikidis, A. Lapira, A. Noreña & D. J. Hoare
Julkaistu: 07.03.2019
link.springer.com/article/10.1007/s00106-019-0633-7