Tinnituksen yhteydessä puhutaan toisinaan niskaperäisestä tai lihasperäisestä tinnituksesta. Varsinkin, jos tinnitukselle ei löydy muuta syytä, kuten esimerkiksi melualtistuksesta johtuvaa kuulonalenemaa. Jos tällaisessa tapauksessa ilmenee samanaikaisesti lihaskireyttä niskan ja hartian alueella, niin pidetään sitä mahdollisena syynä tinnitukselle. Kyseessä on tällöin somatosensorinen tinnitus. Somatosensorisen tinnituksen syy ei kuitenkaan ole lihaksissa vaan kyseessä on häiriö aivoissa kuulo ja somaattisten hermoratojen toiminnassa.
Somatosensorisen tinnituksen syy
Somatosensorisen tinnituksen syy on siis aivoissa. Sen taustalla on tyypillisesti sisäkorvaytimen yliaktiivisuus. Sisäkorvaydin on ensimmäinen osa siirryttäessä kuuloradalla korvaelimestä aivoihin. Yliaktiivisuus tarkoittaa sitä, että sisäkorvaydin välittää spontaanisti biosähköisiä impulsseja kuuloradalle ilman ulkoisen äänilähteen tuottamaa aktivaatiota. Samanaikaisesti tätä spontaania aktivaatiota rajoittava toiminto on estynyt tai rajoittunut. Tämä itsessään ei välttämättä tuota kuuloaivokuorelle eli tietoisen kuulemisen tasolle asti havaittavaa tinnitusta. Kehosta tulevat somaattiset impulssit, kulkevat aivoihin saapuessaan hyvin läheltä sisäkorvaydintä. Jos tämä aktiivisuus on erityisen voimakasta, saattaa se synnyttää heijastusvaikutuksen kuuloradalle. Tämä ei siis tarkoita, että somaattiset hermoimpulssit ohjautuisivat kuuloradalle, vaan yhdessä sisäkorvaytimen yliaktiivisuuden ja aktiivisuutta säätlevän toiminnan vähentymisen kanssa synnyttävät merkittävävasti enemmän aktivaatiota kuuloradalle. Lopulta kuuloaivokuorelle päädyttyään se voi tuottaa havaittavan tinnitusäänen. Lihaskireydet, kivut ja muut somaattiset tekijät ovat siis triggeri somatosensorisessa tinnituksessa, ei sen syy.
Somatosensorien tinnituksen havaitseminen
Somatosensoriselle tinnitukselle on tyypillistä hyvin voimakas somaattisten ärsykkeiden, kuten lihassupistusten ja nivelten liikkeiden vaikutus tinnitusäänen voimakkuuteen tai taajuuteen. Myös koettu kipu ja kireys voivat ilman erikseen aiheutettua aktivaatiota tuottaa riittävää ärsykettä tinnitukseen. Esimerkiksi pään kääntäminen sivulle voi tuottaa tinnitusääneen muutosta, kun päätä käännetään ääriasentoon. Mutta niskan lihasten kireyksien tai kaularangan ongelmien takia pään kääntäminen sivulle voi tuottaa samanlaisen muutoksen tinnitusääneen jo vähäisemmässä liikkeessä. Ongelmat niskan ja hartia alueen ihaksistossa, kaularangassa ja leukanivelessä ovat tyypillisiä triggereitä somatosensorisessa tinnituksessa. Tyypillistä on myös oireiden häviäminen edellä mainittujen ongelmien erityisesti lihaskireyksien helpotuttua. Kaularangan ja leukanivelen ongelmat voivat olla pitkäaikaisempia ja vaikeammin hoidettavia, jolloin niillä voi olla myös pidempiaikainen vaikutus tinnitukseen.
Somatosensorien tinnituksen tutkiminen
Somatosensorisen tinnituksen havaitseminen on suhteellisen helppoa. Tietyillä liiketesteillä voidaan arvoida potilaan havaintojen perusteella, että liittyykö tinnitukseen somatosensorinen tekijä. Se, että onko tinnitus pelkästään somaattista on vaikeampi arvioida. Tyypillisesti testit tuottavat erillisen tinnitusäänen. Tällöin voidaan olettaa, että olemassa olevaan tinnitukseen ei liity somaattista tekijää. Somaattinen aktivointi voi myös voimistaa olemassa olevaa tinnitusääntä. Vaikka sen selvittäminen on hankalaa, voidaan olettaa, että tällaisessa tapauksessa tinnitukseen liittyy somaattien tekijä. Se liittyy kuitenkin vain tinnituksen voimistumiseen, eikä tinnitusta voida pitää kokonaan somatosensroisena. Krooniset lihaskireydet ja erityisesti kaularangan ja leukanivelen toiintahäiriöt ja edelleen niiden synnyttämät hermopinteet, voivat olla jatkuvan somatosensorisen tinnituksen triggeröivä tekijä. Tällöin tarvitaan tarkempia tutkimuksia, joissa pyritään havaitsemaan mahdolliset tekijät esimerkiksi kuvantamismenetelmiä hyödyntäen.
Somatosensorisen tinnituksen hoito
Kaikessa tinnitukseen liittyvässä hoidossa on tärkeää pystyä arvoimaan tinnituksen syitä mahdollisimman tarkkaan. Valitettavasti tinnituksen kohdalla tämä ei ole yleensä erityisen helppoa. Tinnitus on oire, jonka taustalla voi olla monia tekijöitä pitkälläkin aikavälillä. Se mitä tapahtuu juuri ennen tinnituksen alkamista voi olla vain piste i:n päälle tai täysin tinnitukseen liittymätön samanaikainen asia. Tutkimatta ei tällaisia päätelmiä kuitenkaan pitäisi mennä tekemään. Somatosensorisessa tinnituksessa tärkeää olisi määrittää, että löytyykö henkilöltä somatosensorinen tekijä. Eli voidaanko testien avulla havaita mitään vaikutusta tinnitukseen. Seuraavaksi on hyvä selvittää, että onko testeillä vaikutus olemassa olevaan tinnitusääneen vai tuottavatko ne uuden äänen olemassa olevan rinnalle tai peittäen olemassa olevan. On myös hyvä, jos testeissä havaitaan voimistumisen tai taajuuden muuttumisen lisäksi myös tinnituksen vaimentumista. Näin saadaan selville, että miltä alueelta somaattiien triggeri tulee, mikä alue vähentää sitä ja onko se lihas, ranka vai nivel peräistä.
Pehmytkudosperäinen eli lihaksistosta tuleva triggeri on yleisin ja se myös usein helpottaa itsestään, kun lihaskireyden vähenevät. Hieronta on myös hyvä hoitomuoto omahoidon lisäksi nopeuttamaan tilanteen helpottumista. Kroonistunut jännittyneisyys on usein sidoksissa stressireaktioon, joten sen hoidossa hieronta on myös erinomainen vaihtoehto, mutta vaatinee pidempää sitoutumista hoitoon ja erityisesti omahoitoon, jossa stressireaktiota pyritään vähentämään. Tällöin lihaskireyksien hoito hieronnalla tasaisin välein on hyvä keino vaihdittaa tilanteen paranemista. Kaularangan ja leukanivelten toimintaan liittyvät ongelmat vaativat yleensä tarkempaa diagnosointia ja mahdollisesti fysioterpeutin tai hammaslääkärin hoitoa.