Ohjeistus tinnituksen diagnostiikkaan, arviointiin ja hoitoon – osa 2

Ohjeistus tinnituksen diagnostiikkaan, arviointiin ja hoitoon - osa 1
Kuvaaja Karolina Grabowska palvelusta Pexels

Tässä kirjoituksessa esitellään tinnituksen diagnostiikkaan, arviointiin ja hoitoon laadittua Euroopan laajuista poikkitieteellistä ohjeistusta (A multidisciplinary European guideline for tinnitus: diagnostics, assessment, and treatment – R. F. F. Cima, B. Mazurek, H. Haider, D. Kikidis, A. Lapira, A. Noreña & D. J. Hoare – Julkaistu: 07.03.2019). Ohjeistuksen tavoitteena on ollut tarjota yhtenäiset ja kattavat ohjeet tinnituksen arviointia ja hoitomenetelmiä varten. Sen laatimiseen on osallistunut asiantuntijoita tieteen eri aloilta. Ohjeistuksen on tarkoitus toimia työkaluna ja tukena tinnituspotilaiden kanssa työskenteleville.

Ensimmäisessä osassa keskitytään ohjeistuksen kappaleeseen 3, joka käsittelee tinnituksen diagnostiikkaa ja arviointia. Toisessa osassa keskitytään kappaleeseen 4, joka keskittyy tinnituksen eri hoitomuotojen esittelyyn ja suosittamiseen. Kolmannessa osassa kerromme, kuinka itse huomioimme ohjeistuksen työssämme tinnituksen kanssa.

Hoitovaihtoehdot ja niiden suosittaminen

Lääkehoito

Lääkehoidon tehosta tinnitukseen ei ole tieteellistä näyttöä, mutta sen sijaan näyttöä on huomattavista sivuvaikutuksista. Tämän vuoksi lääkehoitoa ei voida suositella tinnituksen hoidossa. Suositus perustuu systemaattisiin tutkimuskatsauksiin sekä satunnaistettuihin tutkimuksiin.

Akuutissa kuulonalenemassa käytettyä kortisonihoitoa ei tulisi käyttää tinnituksen hoidossa, jos siihen ei liity kuulonalenemaa. Näyttöä sen tehosta kummassakin tapauksessa on vähän. Terapeuttisilla lähestymistavoilla, kuten tärykalvon sisäisellä steroidi hoidolla ei myöskään ole merkittävää vaikutusta tinnitukseen. Tinnituksen haitta-asteen tai ahdistuksen lisääntymistä ei pitäisi hoitaa erillisenä sairautena, vaan kroonisen tinnituksen muutoksina. Kroonisen tinnituksen hoidossa on kokeiltu ja tutkittu useita lääkkeitä, kuten rytmihäiriölääkitystä, epilepsialääkkeitä, anklosyytteja, glutamaattireseptorinsalpaajia, mielialalääkkeitä ja lihasrelaksantteja, mutta niiden hyödyistä haittavaikutuksiin nähden on hyvin vähän näyttöä.  Erityisesti mielialalääkkeiden, kuten serotoniinin takaisinottaja ja trisyklisien masennuslääkkeiden tehoa tinnitukseen on tutkittu, mutta lumelääkkeeseen verrattuna merkittävää eroa niiden tehosta tinnitukseen ei ole havaittu. Sen sijaan haittavaikutukset ovat olleet merkittäviä. Tästä huolimatta masennuslääkkeillä on pystytty hoitamaan tinnituksen yhteydessä esiintyvää masennusta ja ahdistuneisuutta. Myös bentsodiatsepiinien käytöstä on tehty tutkimuksia, mutta niiden vaikutus tinnitukseen vaihtelee huomattavasti tutkimuksesta riippuen. Sen lisäksi epäselvyydet tutkimusten toteutustavoissa heikentävät tulosten luotettavuutta. Tämän vuoksi bentsodiatsepiinien käyttöä tinnituksen hoidossa ei voi perustella luotettavalla näytöllä ja siksi niiden käyttöä tulee harkita huolellisesti merkittävien haittavaikutusten vuoksi.

Mitään lääkitystä ei voida suositella kroonisen tinnituksen hoidoksi. Sen sijaan tinnituksen aiheuttamat oireet, kuten masennus ja ahdistuneisuus saattavat vaatia lääkehoitoa, mutta mielialalääkkeitä ei tulisi määrätä tinnituspotilaalle ilman masennus tms. diagnoosia.

Kuulon heikkenemisen hoito

Sisäkorvaistute

Rajallisesta määrästä huolimatta, sisäkorvaistutteiden vaikutuksista on tehty monia tutkimuksia. Useammat tutkimukset ovat osoittaneet muutoksista tinnitukseen sisäkorvaistutteen jälkeen. Kyselyiden perusteella 30-37%:lla tinnitus loppui kokonaan, 29-72% tinnitus väheni, 0-30%:lla ei ollut muutosta ja 0-25%:lla tinnitus paheni. Myös eräät tapaustutkimukset ovat osoittaneet sisäkorvaistutteen tehonneen niillä, joilla on toispuoleinen kuurous ja merkittävä tinnitus. Havaintojen vahvistamiseksi tarvitaan lisää tutkimuksia. 

Ei näyttöä sisäkorvaistutteen vaikutuksesta tinnitukseen, mutta voidaan suositella kuulonmenetyksessä.

Kuulolaitteet

Kuulon huonontuminen on merkittävä ongelma ja se kokonaisvaikutus siitä kärsivän elämään on huomattava. Sen vaikutuksesta tapahtuva fyysisen, henkisen ja sosiaalisen aktiivisuuden väheneminen on lisää muistisairauksien, mielenterveysongelmien ja masennuksen riskiä. Vaikka tinnitus on vahvasti yhteydessä kuulon huonontumiseen, niin huonokuuloisuuden taso ei suoraan vaikuta tinnituksen vaikeuteen. Vain 50% huonokuuloisista ja kuuroista kokee tinnitusta. Lisäksi 10%:lla tinnituksesta kärsivistä on normaali kuulo. Tinnitus vaihtelee myös kuulon huonontumisen syistä johtuen siten, että ototoksisuudesta johtuvasta syystä tinnitusta on 30%:lla ja meluvauriosta johtuvasta syystä tinnitusta esiintyy 90%:lla.

Satunnaistetuilla tutkimuksilla on osoitettu kuulolaitteiden tehokkuus huonokuuloisuuden hoidossa. On todettu, että kuulolaitteet vähentävät tinnituksen tietoista kuulemista ja siten myös stressireaktiota sekä vähentää kuulosysteemin vahvistavaa ja yliaktiivista toimintaa. On ajateltu, että laajentamalla taajuuskaistaa voidaan vahvistaa kyseistä vaikutusta. Kuulolaitteen ja äänigeneraattorin yhdistelmä on myös keino, jolla potilaat voivat hyötyä äänimaailman rikastumisen lisäksi passiivisesta äänistimulaatiosta. Korkeatasoista näyttöä kuulolaitteen tehokkuudesta tinnituksen hoidossa on kuitenkin vain vähän. Erilaisten kuulolaitteiden ja äänigeneraattorien sekä näiden laiteyhdistelmien tehossa ei myöskään ole todettu merkittävää eroa toisiinsa.

Kuulolaitetta voidaan joissain tapauksissa suositella henkilöille, joilla on sekä kuulon alenema että tinnitus. Suositus perustuu tutkimuskatsauksiin ja satunnaistettuihin tutkimuksiin, jotka tukevat näyttöä kuulolaitteiden tehokkuudesta ja niiden turvallisuudesta. Pelkästään tinnituksen hoitoon kuulolaitetta ei voida suositella.

Neurostimulaatiohoidot

Sähkömagneetti-, sähkö- tai äänistimulaatiota hyödyntävien neurostimulaatiohoitojen on arveltu vaikuttavan tinnituksen aiheuttaman aivojen biosähköisen toiminnan muutoksiin. Ongelmana on kuitenkin se, että aivojen biosähköisen toiminnan tarkkaa mekanismia ei vielä täysin tunneta. Lisäksi tarkkaa aivojen aluetta, johon hoito pitäisi kohdentaa, ei tunneta.

Aivojen tasavirtastimulaatio (tDCS)

tDCS:ssä johdetaan matalan tason suoraa sähkövirtaa päähän asennettujen elektrodien kautta. Osa virrasta kulkeutuu aivokuorelle, jossa sen arvioidaan lisäävän tai vähentävän herkkyyttä niillä aivojen alueilla, johon se on kohdennettu. Viimeisin systemaattinen tutkimuskatsaus kattoi 17 tutkimusta, joista kaksi oli satunnaistettuja tutkimuksia. Näiden perusteella näyttö tDCS:n vaikutuksesta tinnitukseen on riittämätöntä, joten tutkimuksia, jotka sisältävät muunnelmia stimulaatiomenetelmistä, tarvitaan lisää. Tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet tDCS:n olevan turvallista. Transkraniaalinen muuttuva sähköstimulaatiohoito (tACS) perustuu muuttuvan sähkövirran johtamiseen elektrodien välillä, jotka on sijoitettu tietylle alueelle päässä. Sen oletetaan vaikuttavan synaptisten yhteyksien säätelyyn, jotka puolestaan vaikuttavat aivokuoren rytmiseen aktiivisuuteen. Tutkimuksissa tällä ei ole havaittu olevan vaikutusta tinnitukseen.

Systemaattisten tutkimuskatsauksien ja satunnaistettujen tutkimusten perusteella hoidon turvallisuudesta on näyttöä, mutta tehosta tinnitukseen ei ole näyttöä.

Vagushermostimulaatio

Vagushermostimulaatiolla vaikutetaan aivojen tyvitumakkeiden välittäjäaineisiin, joiden on todettu lisäävän jatkuvia muutoksia aivokuorella. Tähän mekanismiin perustuen vagushermostimulaation äänistimulaatioon yhdistettynä oletetaan vaikuttavan tinnitukseen. Kokeellisilla tutkimuksilla on tutkittu hoidon turvallisuutta ja tehokkuutta tinnitukseen. Satunnaistetussa kaksoissokko tutkimuksessa todettiin lieviä ja hyvin siedettyjä haittavaikutuksia, mutta ei merkittävää eroa tinnituksessa ryhmien välillä.

Systemaattisten tutkimuskatsauksien ja satunnaistettujen tutkimusten puutteesta johtuen näyttöä hoidon tehosta tinnitukseen ei ole, mutta näyttöä sen turvallisuudesta kuitenkin on.

Transkraniaalinen magneettistimulaatio (rTMS)

rTMS käyttää voimakasta sähkövirtaa, joka synnyttää nopeasti värähteleviä magneettikenttiä. Hoito tapahtuu asettamalla käämi pään viereen kohdistettavan aivoalueen kohdalla. Magneettikentän energian oletetaan läpäisevän kallon ja aiheuttavan aivokuoren pinnan hermosolujen jännitteen purkautumisen. rTMS:n vaikutusta tinnitukseen on tutkittu laajasti ja hoidonvaikutus on merkittävä, mutta tutkimusmenetelmissä ja tuloksia on paljon vaihtelua. Satunnaistetut tutkimukset osoittivat rajallisesti näyttöä hoidon tehokkuudesta tinnitukseen, mutta näyttöä hoidon turvallisuudesta ei ole tarpeeksi pitkäaikaisessa käytössä.

Hoitoa ei voida suositella, koska sen tehokkuudesta tinnitukseen ei ole pitävää näyttöä eikä sen turvallisuudesta pitkäaikaisessa käytössä ole näyttöä

Acoustic coordinated reset (CR®) neuromodulaatio

Acoustic CR® neuromodulaatio hoito on äänihoitoa, jossa annetaan satunnaisessa järjestyksessä neljää ”vaiheittain resetoivaa” potilaan tinnitusääneen säädettyä ääntä. Tämän oletetaan synnyttävän kestävän epäsynkronisaation tinnitusta aiheuttavaan aivojen rytmiin.

Tutkimusten mukaan hoitomuoto on turvallinen, mutta sen tehosta tinnitukseen ei ole riittävästi tietoa, jotta se voitaisiin ottaa osaksi hoitosuosituksia

Leikkausta vaativa neurostimulaatio

Leikkausta vaativat hoitotoimenpiteet ovat erittäin kokeellisia ja niitä on tehty mm. vagushermostimulaation ja syvien aivoalueiden hermostimulaation kohdalla. Koska hoito vaatii leikkausta, niin ne eivät ole laajasti saatavilla oleva vaihtoehto. Tutkimus rajoittuu pieneen määrään tapauksia eikä tarkkaa hermostollista mekanismia täysin ymmärretä.

Tutkimusten puutteesta johtuen luotettavaa näyttöä hoidon tehosta tai turvallisuudesta ei ole.

Kognitiivinen käyttäytymisterapia (CBT)

Kognitiivisesta käyttäytymisterapiasta tinnituksen hoidossa on korkeatasoista näyttöä sekä sen tehosta että turvallisuudesta. Suositus perustuu systemaattiseen tutkimuskatsaukseen sekä yhteen satunnaistettuun tutkimukseen.

CBT:ssä hoidetaan henkisen ja somaattisen terveyden häiriöitä. Siinä lähestymistapa on se, että ihmisen kärsimys ja siitä johtuvat ongelmat perustuvat häiriöihin tiedon käsittelyssä, tunne reagoinnissa ja käyttäytymismalleissa. CBT:n tavoitteena on muokata vääristynyttä käyttäytymistä ja uskomuksia oireiden vähentämiseksi, toimintakyvyn parantamiseksi ja lopulta toipumaan häiriötilasta.

CBT:tä ja sen teorioita on hyödynnetty tinnituksen tutkimuksessa jo pidemmän aikaa. Tulokset ovat vaihdellen vähentäneet tinnituksen haitta-astetta ja stressiä, tinnitukseen liittyvää pelkoa, tinnituksen haitta-asteen vaikeutta ja tinnitukseen liittyviä kognitiivisia ongelmia sekä parantaneen päivittäisessä elämässä jaksamista. Tehoa on kuitenkin vaikea määrittää, koska potilaiden kokemus tinnituksesta, sen aiheuttamista oireista ja vaikutuksista toimintakykyyn vaihtelevat huomattavasti. Epäselvää on, että mitä, miksi ja miten tarkalleen ottaen tulisi mitata eikä tutkimustuloksille ole laadittu standardisointia. Lisäksi tutkituissa hoitotoimenpiteissä on vaihtelua terapia kertojen määrissä, terapiasession kestossa ja onko kyseessä ollut ryhmä vai henkilöterapiaa, lähi vai etä terapiaa, itse hoitoa tai eri metodien yhdistelmiä.

Uusimmat tutkimukset terapian vaikutuksesta tinnitukseen vahvistavat jo olemassa olevia tutkimuksia ja niiden luotettavuutta, mutta mm. tutkimusmenetelmien arviointiperusteisiin liittyvät ongelmat hankaloittavat johtopäätösten tekemistä hoidon tehosta.

Tinnituksen kognitiivinen käyttäytymisterapia sisältää usein yhdistelmiä useista elementeistä. Eräässä laajassa tutkimuksessa havaittiin, että CBT paransi tutkittavien elämänlaatua ja vähensi tinnituksen häiritsevyyttä ja haitta astetta. Lisäksi sen todettiin vähentävän masennus ja ahdistus oireita, kun verrattiin tutkittaviin, jotka saivat vain diagnoosin ja kuuloon liittyvää neuvontaa. Huolimatta tutkimustuloksien rajoittuneisuudesta ja varovaisuudesta CBT:n tehokkuudesta tinnitukseen yleisesti, voidaan sanoa, että tällä hetkellä CBT on ainoa hoitokeino tinnitukseen, jota tukee korkeatasoinen tutkimustieto. CBT on myös yleensä ottaen hyvin vastaanotettu potilaiden keskuudessa ja on hoitomuotona kustannustehokas. Lähestymistapa voi olla myös laajempi, jolloin kuulontutkimukset, hoito ja konsultaatio ovat osin yhdistetty CBT hoitoon. Itsehoitona CBT voi mahdollisesti alentaa ahdistuneisuutta, kun verrataan passiiviseen tilaan, mutta vähemmän tehokas, kun verrataan kasvotusten tapahtuvaan CBT hoitoon. Joka tapauksessa itse hoitonakin CBT voi olla hyödyllinen vaihtoehto tukea tinnituspotilaita, joilla ei ole mahdollisuutta tapaamiseen perustuvaan CBT hoitoon. Vaiheittaisen hoidon lähestymistapa luo puitteet järjestää hoitoa yksilöllisesti potilaan tarpeiden mukaan ja lisätä hoidon intensiteettiä joka vaiheessa.

Käytännön rajoitteiden ja resurssien puutteesta johtuen CBT hoitoja voi mahdollisesti tarjota myös pätevä ei psykologian ammattilainen edellyttäen, että taustalla on riittävä tuki.

Tinnituksen poisoppimishoito (TRT)

Kahden systemaattisen kirjallisuus katsauksen sekä yhden satunnaistetun tutkimuksen perusteella TRT- hoito on turvallista, mutta sen tehosta tinnitukseen on vain vähän näyttöä.

Tinnituksen neurofysiologiseen malliin perustuva tinnituksen poisoppimishoito, eli TRT (Tinnitus retraining therapy), on yksi käytetyimmistä menetelmistä tinnituksen hoidossa. TRT on erityinen toteutus yleisestä tinnituksen habituaatio hoidosta, jossa opastavalla neuvonnalla pyritään vähentämään negatiivisten ja pelko ajatusten aiheuttamaa stressireaktiota sekä äänihoidolla vähentämään tinnituksen voimakkuutta. Pääasiallinen tavoite on saavuttaa habituaatio, eli tottuminen tinnitukseen hyödyntämällä aivojen plastisuutta, eli muovautuvuutta. Limbisellä ja autonomisella hermostolla on merkittävä rooli tinnituksen aiheuttaman stressireaktion synnyssä ja ylläpitämisessä. Ne aktivoituvat epämiellyttävien asioiden ja vaaran uhatessa käynnistäen ”taistele tai pakene” tilan, joka ilmenee mm. stressaantumisena, ahdistuneisuutena ja paniikkikohtauksina. Sen sijaan tinnitus ilman negatiivisia ja pelko ajatuksia ei käynnistä stressireaktiota. Tämän vuoksi TRT hoidon tavoite on estää limbisen ja autonomisen hermoston aktivoituminen ja kun habituaatio on saavutettu, niin potilas ei enää koe tinnituksen aiheuttamaa stressireaktiota. Jos potilas saavuttaa habituaation, niin tinnitusääni ei enää pääse tietoisuuteen asti, koska aivot käsittelevät sen turhana ääni-informaationa ja suodattavat sen pois eikä potilas sen vuoksi ole tietoinen tinnituksesta.

TRT:ssä potilaat jaetaan tutkimusten perusteella viiteen kategoriaan, jotka määrittävät suositeltavat hoitotoimenpiteet. Kaikki potilaat saavat opastavaa neuvontaa ja äänihoitoa, mutta niiden sisällössä on merkittäviä eroja. Äänihoidolla on suuri merkitys TRT hoidossa. Sen tarkoitus on vähentää kontrastia tinnituksen ja muun äänimaailman välillä syöttämällä kuulosysteemiin jatkuvasti neutraalia ääntä äänigeneraattorilla, kuulolaitteella tai taustaäänillä. Lisäksi se häiritsee tinnituksen havaitsemista ja sen voimakkuutta kuulosysteemissä.

TRT hoidosta on arvioitu yksi vaatimukset täyttävä tutkimus, joka on kuitenkin heikko laatuinen eikä siitä sen vuoksi voida tehdä johtopäätöstä TRT hoidon tehosta tinnitukseen.

Äänihoito

Äänihoidon turvallisuudesta on näyttöä, mutta sen tehokkuudesta on vain vähän korkeatasoista näyttöä. Suositus perustuu satunnaistettuihin tutkimuksiin ja kirjallisuuskatsauksiin. Äänihoito on vanhimpia lähestymistapoja tinnituksen hoidossa. Sen avulla tinnitus voidaan peittää ulkoisella äänilähteellä, jolloin se tuo helpotusta jokapäiväiseen elämään. Sen tarkoitus ei ole hoitaa tinnituksen syitä vaan hallitsemaan sen seurauksia. Tämä lähestymistapa on edelleen laajasti käytetty.

Äänihoidollisia lähestymistapoja on kehitetty myös tinnituksen syiden hoitamiseen. Kaikissa näissä menetelmissä oletetaan, että tinnitus johtuu muutoksista kuulojärjestelmässä kuulovaurion yhteydessä, johon voidaan vaikuttaa sopivalla akustisella stimulaatiolla. Äänihoidolla on kuitenkin osoitettu olevan vain vähän vaikutusta itse tinnitukseen. On epäselvää, onko äänihoidolla vaikutusta tinnitukseen osittaisen tai täydellisen peittämisen  ja/tai tiettyjen kognitiivisten vaikutusten, kuten stressin hallinnan kautta. Tinnitus on hyvin yksilöllistä ja äänihoidosta voi olla hyötyä joillekin, mutta tehoton muille. Tinnituksen yleinen teoria olettaa, että muutokset kuulosysteemissä kuulovaurion yhteydessä syntyneessä tinnituksessa, ovat korjattavissa. Joitakin muutoksia voi kuitenkin olla mahdoton korjata, varsinkin jos kuulovaurio ja siitä johtuva kuulonalenema on tapahtunut kauan aikaa sitten. Tästä johtuen äänihoito ei aktivoi kuulosysteemiä taajuuksilla, joita sisäkorvan vaurio estää kuulemasta

Peittäminen (TMT)

Monet tutkimukset ovat osoittaneet, että tinnituksen peittohoito (TMT) tuo jonkin verran helpotusta tinnitukseen. Kuitenkin vain muutama tutkimus sisälsi lumelääkekontrollit. Tutkimukset eivät ole vertailukelpoisia erilaisten tutkimuksissa käytettyjen kyselylomakkeiden vuoksi. Eräässä tutkimuksessa verrattiin TMT: n ja TRT, havaittiin, että molemmat menetelmät johtivat itse ilmoitettuun tinnituksen helpottamiseen. TRT oli kuitenkin TMT:tä tehokkaampi tinnitukseen liittyvän ahdistuksen vähenemisessä niillä, joille tinnitus on erittäin suuri ongelma. Suurin osa TMT: n vaikutuksesta tapahtui 3–6 kuukauden aikana, kun taas TRT:n vaikutus jakautui pidemmälle aikavälille. Tuoreempi tutkimus on osoittanut, että TMT:llä ja TRT:llä oli samanlainen vaikutus tinnitukseen, kun molempiin liittyi neuvontaa. Myös satunnaistettu kontrolloitu tutkimus osoitti, että TRT paransi merkittävästi tinnituksen haittaa.

Neuromonics

Neuromoninen hoito koostuu akustisesta stimulaatiosta, jossa yhdistetään musiikkia ja laajakaistaista kohinaa.  Yhdistelmän tarkoitus on tuottaa stimulaatiota tasaisesti kaikilla taajuuksilla mukaan lukien ne taajuudet, joilla on mahdollinen kuulon alenema. Stimulaatiolla helpotetaan myös rentoutumista ja rauhoittumista. Lisäksi vaikutuksia vahvistetaan ja täydennetään neuvonnalla. Rentouttavan vaikutuksen maksimoimiseksi tinnituksen voi peittää hoidon alussa kokonaan, jonka kesto on kaksi kuukautta. Alkuvaiheessa on myös tarkoitus maksimoida stimulaatio niillä taajuuksilla, joilla esiintyy kuulonalenemaa. Toisessa vaiheessa, jonka kesto on neljä kuukautta, tinnituksen peittämistä kokonaan ei suositella, jotta tinnitusääneen tottuminen tapahtuisi nopeammin. Satunnaistetussa tutkimuksessa hoidon todettiin vähentävän tinnitusta merkittävästi. Jopa 86% tutkimukseen osallistujista koki huomattavaa muutosta tinnituksen häiritsevyydessä. Tutkimuksessa verrattiin myös kustannustehokkuutta ja kustannuksia. Neuromonics oli jopa kolmanneksen edullisempi verrattuna muihin äänigeneraattoreihin, vaikka hoidontehokkuudessa ei ollut eroja.

Taajuusleikattu äänihoito

Viimeisin lähestymistapa tutki taajuusleikatun äänen vaikutuksia tinnitukseen. Leikattu taajuus valitaan vastaamaan tinnituksen taajuutta. Silloin äänen oli tarkoitus vähentää tinnituksen vaikutusta kuuloaivokuoren toimintaan leikatulla taajuudella lisäämällä lateraalista estoa. 12 kuukauden säännöllisen hoidon jälkeen ilmoitettiin sen vähentäneen itse ilmoitettua tinnituksen voimakkuutta noin kahdella pisteellä kymmenen pisteen asteikolla. Kirjoittajat päättelivät tämän lähestymistavan olevan taajuusleikatun äänen aikaansaama kuuloaivokuoren häiriötilan tervehtyminen.

Räätälöity äänihoito

Oletuksen mukaan tinnitus saattaa johtua muutoksista kuulosysteemissä kuulon heikkenemisen yhteydessä. Tällä perusteella sopiva akustinen stimulaatio voi kääntää kuulosysteemin muutokset mukaan lukien ne, jotka ovat mukana tinnituksen syntymisessä. Tässä yhteydessä kuulolaitteet voivat auttaa tinnituksessa korjaamalla menetetyn kuulon ja siten peruuttaen tinnitukseen liittyvät muutokset kuulosysteemissä. Viime aikaisessa tutkimuksessa selvitettiin, että voidaanko kuulolaitteen avulla peruuttaa tinnituksen aiheuttamat kuulosysteemin muutokset mukautetun musiikkistimulaation avulla. Tinnituksen haitta väheni merkittävästi THQ kyselylomakkeen mukaan. Mutta tinnituksen haitan arviointi TFI:llä ei kuitenkaan muuttanut.

Ääniterapia voi olla hyödyllinen tinnituksen akuutissa vaiheessa, mutta sitä ei pidetä tehokkaana pitkäaikaisena hoitokeinona.

 

Ravinto ja vaihtoehto hoidot

Ginkgo biloba

Ginkgo biloba on eniten käytetty yrttilisäravinne tinnituksen hoidossa. Uusimmat satunnaistetut tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, ettei Gonkgo bloba ole vaikutusta tinnitukseen. Joissakin tutkimuksissa tulokset ovat kuitenkin olleet suotuisia Ginko Biloballe, mutta lopullista johtopäätöstä sen tehokkuudesta ei ole pystytty tekemään. Ginko Biloballa saattaa olla yhteisvaikutuksia muiden verenohennuslääkkeiden kanssa, joka voi pahentaa verenvuotoriskiä.

Melatoniini

Melatoniini on käpylisäkkeen erittämä hormoni uni ja valverytmin säätelyyn. Satunnaistetuissa tutkimuksissa on tutkittu melatoniinin vaikutusta tinnitukseen ja ne osoittivat eniten hyötyä niiden potilaiden kohdalla, jotka kärsivät erittäin vaikeasta tinnituksesta ja uni ongelmista. Pienen tutkittavien määrän ja menetelmällisten rajoitusten vuoksi tuloksiin on kuitenkin syytä suhtautua varauksella. Yksi heikkolaatuinen tutkimus kuitenkin on osoittanut mahdollista hyötyä potilailla, jotka kärsivät samanaikaisesti tinnituksen aiheuttamista uni häiriöstä. Vain yksi tutkimus osoitti mahdollisia haittavaikutuksia kuten painajaiset ja väsymystä.

Lisäravinteet

Lisäravinteista sinkkiä on tutkittu tinnituksen hoidossa, mutta tulokset ovat olleet epäjohdonmukaisia. Oletus on, että teho voisi liittyä sinkin puutokseen. Useita muitakin lisäravinteita on käytetty tinnituksen hoidossa, kuten lipoflavonoidit, valkosipuli, homeopatia, kiinalainen ja korealainen rohdoslääkkeet, mehiläisen toukat ja muut vitamiinit ja mineraalit. Todisteita näiden tehosta tinnituksen hoidossa ei kuitenkaan ole olemassa.

Näyttöä ravinnon ja muiden vaihtoehtoisten hoitojen tehosta ei ole, mutta ne saattavat aiheuttaa ongelmia tinnituksen hallinnassa. Suositus perustuu satunnaistettuihin tutkimuksiin ja kirjallisuus katsauksiin huomioiden menetelmiin liittyvät epäselvyydet.

Akupunktio

Heikko tasoisten tutkimusten pohjalta ei voida tehdä suositusta akupunktion tehosta jatkuvaan ja häiritsevään tinnitukseen. Kirjallisuuskatsaus akupunktiosta tinnituksen hoidossa sisälsi yhdeksän tutkimusta, johon osallistui kaikkiaan 431 tutkittavaa. Luotettavuutta heikensivät tutkimuksen asetelma ja puutteellinen puolueellisuuden määrittely. Vaihtelua oli myös käytetyissä hoitomenetelmissä, hoitokerroissa ja tiheydessä ja hoitokerran kestossa.

Näistä syistä johtuen ei voida tehdä luotettavia päätelmiä akupunktion tehosta tinnitukseen.

 

A multidisciplinary European guideline for tinnitus: diagnostics, assessment, and treatment
R. F. F. Cima, B. Mazurek, H. Haider, D. Kikidis, A. Lapira, A. Noreña & D. J. Hoare
Julkaistu: 07.03.2019
link.springer.com/article/10.1007/s00106-019-0633-7